Alkuperäinen teksti julkaistu 15.10.2004 (kirjoittajina Jukka Valtanen ja Asko Knuutila) ja liitetty ampumaratapaviljongissa säilytettävään vieraskirjaan/ratapäiväkirjaan.
Lavian Suojeluskunta etsi 1920-luvun alusta alkaen sopivaa ampumaradan paikkaa. Ammuttiin peltoaukeilla ja talvisin mm. Naarasen jäällä. Vuonna 1931 Suojeluskunta osti tämän nykyisen ratalaakson ja rakensi parin vuoden aikana tämän hirsisen huoltorakennuksen eli paviljongin ja ampumaradan kentän ja laitteet. Paikallispäällikkö Arvo Varheenmaa osti Riihosta Lehmijoen vanhan riihen, ja esikunta hyväksyi kaupan ensimmäisessä kokouksessaan jälkikäteen. Huomattakoon, että suojeluskunnalla ei ollut puheenjohtajaa eikä toiminnanjohtajaa, vaan paikallispäällikkö. Ei myöskään ollut johtokuntaa eikä hallitusta, vaan oli esikunta. Jo ensimmäisenä vuotena 1931 tehtiin talkootöitä 160 miespäivää ja 48 hevospäivää. Työ piti saada valleja ja näyttöhautoja myöten valmiiksi 1933, mutta sen kesän sateisuuden takia näyttöhautoja ei voitu kaivaa. 1934 työt saatiin päätökseen. Vihkiäisjuhla pidettiin sunnuntaina 15.7.1934. Lotat eli Lotta Svärdin Lavian osasto rahoitti suuren osan työstä.
Suojeluskuntajärjestö kaikissa muodoissaan – myös Sotilaspoikajärjestö – lakkautettiin 6.11.1944. 17 päivää myöhemmin 23.11.1944 lakkautettiin Lotta Svärd-järjestö. Karjalan siirtoväen eli evakkojen ja samoin rintamamiesten asuttaminen oli silloin yksi valtakunnan päätehtävä. Lavian asutuslautakunnan kanssa sovittiin, että ampumarata rakennuksineen annetaan Ilmari Jonkan (rintamamies) ja hänen perheensä omistukseen. He olivat menettäneet Lavian Suojeluskuntatalossa olleen asuntonsa talon palaessa sunnuntaina 21.3.1943. Jonkat asuivat tässä paviljonkitalossa vuodesta 1945 alkaen ja rakensivat pienen navetan ja saunan. He totesivat kuitenkin, että elämisen mahdollisuudet olivat liian niukat. Rouvalla oli kutomakone, ja hän kutoi ihmisille villavaatteita. Ilmari oli vakuutusasiamies ja monitaitoisena teki kaikkea muutakin.
Jonkat myivät sovinnollisten keskusteluiden jälkeen tilansa Lavianseudun Reserviupseerikerholle ja Lavian Metsästysseuralle 300.000 markalla. Kumpikin yhdistys otti Lavian Säästöpankista 150.000 markan lainan. Metsästysseura hankki rahat kahden kesän suulitansseilla ja hoiti velkansa pois. Tohtori Kotiranta pani Lavian Näyttelijät töihin, ja niin tuli Reserviupseerien velka maksuun eri puolilta maakuntaa hankituilla pääsylipputuloilla.
Yhteisomistus osoittautui vähitellen epäkäytännölliseksi sen takia, että Lavian Metsästysseura suunnitteli tukikohtarakennuksen tekemistä. 19.9.2001 vahvistettiin kauppa, jolla ampumarata-alue jaettiin sopuisasti siten, että Lavian Metsästysseuralle tuli isompi pohjoispuolisko ja Lavianseudun Reserviupseerikerholle pienempi eteläpää ja sen mukana 68 vuotta vanha paviljonki. Samalla sovittiin, että Reserviupseerikerho että Metsästysseura saavat käyttää toistensa alueilla olevia ampumaratoja tarpeen mukaan ja erikseen sopien.
Samana päivänä 19.9.2001 valmisteltiin asiaa vielä yksi porras eteenpäin. Ymmärrettiin, että Reserviupseerikerhon voimavarat ovat liian niukat vireän toiminnan ylläpitämiseen. Lavianseudun Reserviläiset ry tuli heti 19.9.2001 mukaan tasaveroisena alueen hallitsijana. Yhdistystemme välinen lahjakirja on päivätty 5.3.2004 ja siitä alkaen me kaksi yhdistystä hoidamme ampumaratakiinteistön asiat täysin yhteisesti. Tämän tilan nimi on Paukkula, sen pinta-ala on 0,4810 ha ja rekisterinumero 413-421-2-60 eli Riihonkylää 2:60. Rekisteröintipäivä on 1.10.2003.
Paviljonki ja ampumaradat kunnostettiin käyttökelpoisiksi 4.7.2002-31.7.2004, jolle ajalle saatiin Leader-tukirahoitusta 5.939,50 euroa. Omaa rahaa käytettiin 2.036,62 euroa. Talkootyön arvoksi tuli 10.217,50 euroa. Kokonaiskustannus oli siten 18.193,62 euroa. Mainittakoon, että talossa oli tiilinen leivinuuni ja hella. Ne purettiin. Vesikaton yläpuolinen osa savupiipusta oli purettu silloin kun vesikatto uusittiin peltikatoksi, ja siksi mitään vesivahinkoja ei ollut. Tätä kirjoitettaessa (vuonna 2004) tiedetään, että v. 2005 tulee vielä menoeriä ympäristön kunnostamisesta. Leader-asia lähti liikkeelle Jarkko Malmbergin ansiosta. Hän oli silloin Pohjois-Satakunnan Leader-toimiston johtaja, ja hän pani asian vireille.
Ampumaradan ja paviljongin uusi virallinen käyttöönottojuhla
Juhla oli torstaina 15.7.2004 eli päivälleen 70 vuotta ensimmäisen vihkiäisjuhlan jälkeen. Ohjelma oli monipuolinen ja korkeatasoinen. Yleisöä oli 170. Juhlan juonsi reserviläisten puheenjohtaja Asko Knuutila. Juhlan aloitti Satakunnan Sotilassoittokunnan kahden soittajan alkufanfaari. Puheita pitivät RU-kerhon puheenjohtaja Jukka Valtanen, Satakunnan Tykistörykmentin komentaja eversti Jukka Haaksiala ja apulaisoikeuskansleri Jaakko Jonkka. Kisulan alueen miestrio Esa Peltola Kiikoisista, Jari Ylinen Suodenniemeltä ja Jari Uusitalo Laviasta lauloivat. Majuri Markku Joensuu oli järjestänyt käsiaseiden esittelyn pistooleista tarkka-ampujan kivääriin ja kranaatinheittimeen asti. Sotaveteraani Esa Peltola Riihosta oli tuonut paikalle tutun aseen, 81 mm kranaatinheittimen, joka oli hänen ”työtoverinsa” 60 vuoden takaa. Yleisö sai ampua värikuulilla ja lapset saivat ratsastaa aasilla. Sotilassoittokunnan torvimiehet soittivat loppufanfaarin. Naisjaostot olivat järjestäneet hyvän ravintolan, jossa tarjoilu oli ilmaista.
70 vuotta sitten oli Lavian ja naapuripitäjien välinen kivääriammunnan haasteottelu kolmimiehisin joukkuein. Nyt se uusittiin pistooliampumakilpailuna, josta etukäteen ilmoitettiin, että tuloksia ei välttämättä julkisteta. Mukana olivat Lavian kaikki naapuripitäjät Suodenniemi, Kullaa, Noormarkku, Pomarkku ja Kankaanpää ja 70 vuoden takaa silloin mukana olleet itsenäiset Kiikka ja Kauvatsa. Tuloksista sanottakoon sen verran, että Kullaa oli paras, Noormarkku toinen ja Kiikoinen kolmas, kaikki loistavin tuloksin. Lavia oli kohtelias isäntä eikä sortanut muita pahasti. Juhlassa oli TV2:n kuvausryhmä. Ohjelma – tietenkin tiivistettynä – tuli esiin TV2:n Kotimaan katsauksessa puolitoista viikkoa myöhemmin.
Mitä tämän jälkeen
Reserviläisyhdistystemme toimialue on Kiikoinen, Suodenniemi ja Lavia eli Kisulan alue. Tällä alueella me haluamme osaltamme kantaa sitä vastuuta, mitä oli edeltäjillämme Suojeluskunnalla ja Lotilla. Se oli nuoren kansan kasvattaminen terveiksi ja vastuuntuntoisiksi suomalaisiksi. Yhdistysten oman käytön lisäksi tarjoamme paviljonkia ja kenttäaluetta leirikäyttöön ja kokouksiin niin lapsille kuin aikuisillekin. Myös maanpuolustusharjoituksiin ja -koulutukseen paikka on sopiva. Ympäröivä maasto sopii moneen tarkoitukseen.